6.12.2016

Mummoni muistelee itsenäisyyspäivää

Rauhan jälkee yleisty tapa polttaa kaht kynttilää ikkunal. Kuuest kaheksaa. Meil ol ain kynttilät. Valkosii. Nyt niit on sinivalkeitaki. Ei ne nykynuoret vissii sellaist tappaa piä. Joululauluistki tullee sellasii uuenaikaisii versioit, ihan pöhköjä. Sellaisii räppejä ja reppejä. 


Itsenäisyyspäivään laitettii hieno pellavaliina pöyälle ja kahvit juotii naapureitten kans tuvan puolel. Ylleensä piti syyvä keittiös. Jos tuli parempaa vierast tai ol pyhä, ni ruokailtii tuvan puolel. Pastorin tulles käytettii ain peräkammarii.




Meijän kyläs Karjalas ol puhelin vaa kaupalla. Sinne mentiin jos soittaa piti. Ei ollu omaa radioo eikä sähköi. Ja tiet ol huonot. Mut lapset autto kaikis töis ja käytöntö opetti. Ei muute ollu työttömii. Hiilivaunutkii tyhjennettii lapioil. Ei ollu konneit. Nykyää on kaikkii vimpuloit. 

Pyykkiii pestii suolal ja etikal. Joskus mie lapseen huuhtelin pyykkii avannos. Joskus pyykit keitettii. Ne kierrettii kuivaks käsin ja laitettii lattoo kuivumaa. Viikos ne kuivu mankelikuivaks. 


Viiskeetviis muutettii uutee taloo just itsenäisyyspäivän. Laps ol puolivuotias ja lunta kinoksittain. Nii paljo, että sit pit työntää pihast traktoril, et auto saatii pihamaalle. Taloo ei tullu ensimmäiseen talveen vettä, ku putket ol tekemättä. Ves haettii pihakaivost ja likaves kannettii ämpäreil ulos. Wc ol ulkona, piharakennuksen takana. Ensin saatii valmiiks keittiö, tupa ja yks kammari. Seuraavaan kesään tul putket ja juokseva vesi. 



Kyl mie tänäänki laitan ne kynttilät. Ja katon linnanjuhlat. Mie seurailen hienoi mekkoi. On se resitentin puoliso sit tyylikäs. Sellane hillitty. Joku kirjamaisteri vissii. 

1 kommentti:

  1. Olipa ihana teksti. Terveisiä mummolle, kynttilät syttyy täälläkin!

    VastaaPoista